Oman partiourani alku oli se tavallinen tarina. Muutama tuttu oli partiossa ja äiti pisti minut mukaan tähän hyvään harrastukseen. Olin ehkä johtajan näkökulmasta se seiniin sekoittuva takkutukka, tunnollinen retkillä kävijä, joka ei välttämättä näyttänyt innostustaan, mutta silti taidan olla ainut siitä laumasta, joka edelleen kololla käy.

Partiosta on tullut yksi hyvin kiinteä osa elämääni. Jos minulla on kiireitä tai velvollisuuksia, aiheuttajana on useimmiten koulu, työ ja partio. Vaikka periaatteessa partio on ”vain harrastus”, ei ole yksi eikä viisi kertaa, kun partiovelvoitteet ovat kirineet ykkösiksi tenttien yms. edelle.

Tiedän, että monet muut ovat valinneet toisin. Retkelle ei lähdetä, jos on koeviikko, tentti tai kaverin synttärit. Partio monesti saa väistyä koko elämästä vaikkapa tanssin, opiskelun, urheilun tai aikuisen elämän myötä. Eikä siinä toki ole mitään väärää, partio on valinta siinä, missä mikä tahansa muukin juttu.

Onkin kiehtovaa tutustua ihmisiin, jotka vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen valitsevat partion, vaikka heillä ulkopuolisen näkökulmasta olisi ollut monta hyvää syytä lopettaa. Tällaisessa porukassa on yleensä mukava tehdä töitä, sillä vaikka välillä vähän myrskyäisi, tiedän, että ihmiset ovat vapaaehtoisesti valinneet saman elämäntavan kuin minä.

Itse en usko, että voisin enää partiota täysin lopettaa. Se on minussa paljon syvemmällä kuin kaulassani roikkuva huivi.

Rauhallista joulua toivottaa

Osmari